Lyon säilyy Suomen Bocuse d’Or -tiimin päämääränä

Kuudes sija Bocuse d’Orin 30-vuotisjuhlakisasta oli ankara pettymys Suomen joukkueelle, mutta onnistunut oma suoritus kannustaa jatkamaan kisaponnisteluja. Täältä tullaan, entistä vahvempina!

 

Suomea Lyonissa tammikuisessa Bocuse d’Or -kilpailussa edustanut Eero Vottonen tarvitsi muutaman päivän päästäkseen yli pahimmasta pettymyksestä. Kaksi vuotta elämästään kilpailulle omistanut Vottonen lohduttautuu sillä, että juuri mitään parannettavaa suoritukseen ei jäänyt.

– Emme tehneet virheitä, emmekä olisi voineet tehdä mitään paremmin. Työskentelimme kurinalaisesti ja hyvin, ei tullut hävikkiä. Emme tiedä, mistä otettiin keittiöpisteitä, kun saimme niitä 20 pistettä vähemmän kuin top neljä, Vottonen kertaa.

Makupisteissä Suomi ei hävinnyt paljoa. Mikä tiputti mitaleilta?

– Voi olla, että meillä oli liian skandinaavinen makumaailma. Mielestäni se oli universaali, meillä ei ollut mitään omituisuuksia tai esimerkiksi liian vahvoja happoja, Vottonen puntaroi.

Kaiken kaikkiaan Vottonen summaa kisan lopputuloksen näin:

– Emme saaneet niin hyviä pisteitä kuin olisimme toivoneet. En voi kuitenkaan olla kiukkuinen mistään. Olen tyytyväinen suoritukseen, mutta pettynyt sijoitukseen! Meidän tasomme riitti tähän.

Vahva usko tulevaan

Suomen tiimi on varma, että menestystä on tässä kilpailussa vielä luvassa.

– Meillä on realistinen mahdollisuus olla top kolmosessa. Me käänsimme omasta mielestämme kaikki kivet, täytyy vain olla parempi, Vottonen sanoo.

Tiimin purkupalaverissa löydettiin parannettavaa muun muassa valmentajatyöskentelystä. Siihen täytyisi onnistua sitouttamaan kokkikollegoita.

Suuressa kuvassa on toki paljon muutakin parannettavaa. Vuodesta 2008 lähtien Bocuse d’Or -toimintaa Suomessa on viety ammattimaisempaan suuntaan Liisa Niemen ja Pekka Terävän johdolla. Innostuneita sponsoreita, sitoutuneita sparraajia, kansainvälisiä kontakteja – niitä ei voi olla liikaa!

Bocuse d’Or on bisnestä, joka tähtää ranskalaisen gastronomian levittämiseen. Ilman isoja maita ja niiden menestystä koko kilpailua ei olisi, mutta pieniäkin maita tarvitaan, jotta se pysyy kiinnostavana.

Uusin voimin menestykseen

Suomen organisaatiossa on tiedossa muutoksia, kun liki kymmenen vuotta Suomen tiimissä mukana ollut Pekka Terävä veti omat johtopäätöksensä.

– Henkilökohtaisesti tuli mitta täyteen. Tämä on ollut pitkä marssi suomalaisen gastronomian lipunheiluttajana, ja nyt on seuraavan vuoro!

Terävä pettyi lopputulokseen, joka ei vastannut huippusuoritusta.

– Veljet tekivät hienon duunin, mutta arvostelulajeissa tapahtuu aina tällaista, Terävä toteaa.

Terävän manttelinperijä Suomen Bocuse d’Or -tiimin presidenttinä on Matti Jämsén. Hänellä on uskoa Suomen menestykseen:

– Meillä on tältä vuosikymmeneltä niin monta hyvää sijoitusta – olemme olleet 4., 5. ja 6. sijalla – että palkintopalli ei ole kaukana. Politiikkaa kannattaa miettiä; tavoitteena on, että pääsisimme insider-porukkaan ja voisimme olla Bocuse d’Orin yhteistyökumppani. Osana tätä haemme aktiivisesti Euroopan-kisoja.

Suomen edustuspaikasta seuraavalle kaudelle kisataan syksyllä, kun Elo-säätiö järjestää karsinnan.

 

Tämä blogi hiljenee toistaiseksi. Kiitos teille, lukijat! Hienoa, että elitte jännittävän Bocuse d’Or -kauden 2016-2017 kanssani!

Mariaana

 

Kuva Kaapo Kamu

 

 

 

 

 

Joukkueenjohtaja Team Finlandin takapiruna

Team Finlandin joukkueenjohtaja Sami Rekola on itsekin kilpailuja kolunnut keittiömestari ja monessa liemessä muhinut alan ammattilainen. Hän vaihtoi yritysmaailman vuoden alussa opetustehtäviin ja tiiraa tätäkin projektia tuorein linssein Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opetuskeittiöiden suunnalta.

Optio 20 - Jouluruoat - 10.12.2015

27.11.2015. Helsinki. Option jouluruoat. Sami Rekola

Sami Rekola päätyi Bocuse d’Or -projektiin sitä kautta, että hänen edellinen työnantajansa Unilever Food Solutions sponsoroi Suomen edustajaa vuosikymmenen alussa. Vuoden 2012 tienoilla Rekolan rooli oli jo muuta kuin yksi sponsoreista.

– Nyt on ensimmäinen kerta, kun olen joukkueenjohtajana. Toiminta on vuosien kuluessa selkiintynyt, jokaisella on oma roolinsa ja olemme oppineet tekemisestä, Rekola kiittelee.

Useita kilpailukausia projektia vetänyt Liisa Niemi on tehnyt ison työn ja luonut rakenteen, Rekola kehuu.

– Liisa Niemellä on ollut hirmu iso panos homman kehittämisessä viimeisen kuuden vuoden aikana. Hänellä on ollut hyvät projektisuunnitelmat, joita on pystytty kerta kerran jälkeen tarkentamaan, kaikki on dokumentoitu ja meillä on selkeä malli miten tehdään: suunnitelmallisesti, ei asia kerrallaan ratkaisten, Rekola sanoo.

Rekola toteaa homman menevän sykleissä. On Suomen-karsinta, Euroopan osakilpailu, loppukilpailu Lyonissa ja sitten hetken verran hiljaista ennen kuin haetaan taas jatkajaa.

Tuntumaa Bocuse d’Oriin jo Petteri Luodon kaudella

Sami Rekola paljastaa, että sai ensimmäiset tuntumat maailman tärkeimpään kokkikilpailuun, kun kollega Petteri Luoto treenasi Palacen aikoina kisoihin. Luoto edusti Suomea kaksi kertaa ja oli sitä ennen myös assistenttina.

– Bocuse d’Or on kilpailuluonteeltaan ainutlaatuinen, sitä ei voi verrata esimerkiksi maajoukkuetoimintaan, itsekin kokkimaajoukkueessa vuosina 2002-2007 vaikuttanut Rekola sanoo.

Rekolasta on ollut ilo seurata kilpailuja aina siitä lähtien kun hän oli itse ravintolakoulussa.

– Ensin isot pojat – omat esimiehet – olivat maajoukkueessa, he olivat suuria staroja, ja mielenkiinto kasvoi. Sitten pääsin itse mukaan, ja pian jo oman ravintolan kokit olivat mukana kilpailutoiminnassa. Olen nähnyt sitä monesta vinkkelistä ja se tekee siitä mielenkiintoista!

Vuosien saatossa kilpaileminen on muuttunut ammattimaisemmaksi.

– Ammattilaisten pitää tehdä ammattilaisten töitä: tiedottajat tiedottaa ja kokit kokkaa! Se tuo uskottavuutta myös kumppaneiden suuntaan.

Hyvä kumppani

Niin, kumppanit. Yhteistyökumppanit tai sponsorit, rakkailla tukijoilla on monta nimeä, ja Rekolalle joukkueenjohtajana he ovat lähellä sydäntä.

– Haluamme ennen kaikkea olla hyvä kumppani! Vastuu yhteistyöstä kuuluu toki molemmille osapuolille, monelta kantilta yhteistyötä tehnyt ja nähnyt Rekola toteaa.

Hänestä on ollut hyödyllistä nähdä sponsorihommaa molemmin puolin.

– On opettavaista ja mielenkiintoista, kun onkin vuorollaan esittelemässä omaa hanketta taholle, jolta resursseja kaivataan. Mitä parempi ja selkeämpi suunnitelma on, sitä paremmin onnistuu myyminen; projektista pitää kertoa selkeällä suomella ja tarjota neuvottelukumppanille vaihtoehtoja, Rekola summaa.

Bocuse d’Or -projektissa sopimukset tekee Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö Elo, joka on Bocuse d’Or -kilpailun vastuullinen järjestäjä Suomessa. Rekola toteaa hyödyntäneensä omia kontaktejaan ja kokemustaan muun muassa kun on määritelty, mitä asioita sopimuksiin halutaan ja miten niitä pystytään hyödyntämään.

Aikataulutus on sellainen, että kilpailun lähestyessä Eero Vottosen kalenteri tiivistyy, eli ihan kilpailun alla ei pysty enää toteuttamaan ad hoc -ideoita.

Paljon tarjottavaa

Rekola innostuu päästessään kertomaan, mitä kaikkea Bocuse-projektilla on tarjottavanaan.

– Meillä on kaikki se, mitä Eero on, mitä joukkue on ja mitä kontaktit siinä ympärillä ovat. Kilpailutapahtumat ovat alan kokoontumisajoja; se on iso kokonaispaketti. Kunhan tavoitteet ovat selvillä, kaikki tahot hyötyvät, Rekola sanoo.

Kokemuksen mukaan aktiiviset yhteistyökumppanit kokevat saavansa vastinetta tekemiselleen.

– Sopimukset on hoidettava niin, että voi ylpeinä kävellä seuraavaan palaveriin. Kilpailukaudet pyörähtävät nopeasti seuraavaan, ja yhteistyöstä pitää olla hyötyä molemmille. Meidän pitää myös olla hereillä, jos huomataan, että joku ei ole hyödyntänyt kredittejään.

Sopimuskauden jälkeen käydään systemaattisesti läpi, miten diili onnistui.

– Olen olut mielenkiintoisissa keskusteluissa; on ollut todella ilahduttavia ja odotukset ylittäneitä projekteja, mutta myös niitä, joissa odotukset eivät ole kohdanneet. Kaiken kaikkiaan on monta firmaa, jotka ovat olleet monta vuotta mukana, joten uskon, että kuvio toimii vallan mainiosti tällä hetkellä, Rekola sanoo.

Rekola kiittelee Suomen mallia siitä, että se lisää alan yhtenäisyyttä.

– On hyvä, että Elo-säätiö on olemassa ja että kisatoiminta on vedetty näin. Yhtenäisyys, hyvän hengen säilyttäminen ja jatkuvuuden vaaliminen ovat tärkeimpiä asioita.

Rekolan näkökulmasta projektin tavoitteena on saada menestystä ja rakentaa kulttuuria seuraaville kilpailijoille.

– Suomi on kerta kerralta tunnetumpi ja olemme aidosti kuuman ryhmän porukoissa. Siellä pysyminen vaatii määrätietoista tekemistä: ammattitaitoista, systemaattista ja pitkäjänteistä työtä.

Työrauhaa, resursseja ja sparrausta

Vaikka juttelimme Sami Rekolan kanssa paljon joukkueen kumppanuuksista, on hänen tärkein roolinsa joukkueenjohtajana järjestää Suomen kandidaatille Eero Vottoselle työrauha ja parhaat mahdolliset resurssit kilpailuun harjoittelemiseen. Projektin on myös taattava ammattimaiset resurssit Suomen tuleville edustajille maailman arvostetuimmassa kokkikilpailussa.

– Siihen liittyvät yhteistyökumppanit, toteuttamiskelpoiset aikataulut ja se, että fasiliteetit ovat kunnossa. Valmistautuminen ottaa energiaa, joten meillä on hyvin tärkeä tehtävä hoitaa kattaus kuntoon!

Vottoseen Rekolalla on vahva luottamus jo yli kymmenen vuoden takaa, jolloin parikymppinen tamperelaiskokki ilmestyi hänen keittiöönsä La Cocinassa.

– Se on sama jätkä edelleen, rauhallinen ja määrätietoisen motivoitunut tekemiseen, tyylilaji on pitänyt. Meillä on suoraviivainen ja rehellinen kommunikaatio, tulemme hyvin toimeen, Rekola summaa.

Hän on mahdollisuuksien mukaan mukana myös itse kisatuotteen kehittämisessä.

– Siinä on aina sykäyksiä – jompi kumpi, kala tai liha, aina loksahtaa aikaisemmin ja toinen vaatii enemmän huomiota. Eero painottaa maun merkitystä, ja hänen työskentelynsä on ollut tasapainoista alusta lähtien, ei mitään sutaisuja.

Harjoituskeittiössä käy sparrailijoita, mutta ketkä pystyvät lopulta tarpeeksi haastamaan Vottosta?

– Monet voivat antaa mielipiteitä, mutta päätös on aina kilpailijalla. Olemme puhuneet paljon, miten kehittäisimme sparrausta. Eerolla on avoin lähestyminen palautteeseen, ja toki valmentajana olosta on paljon hyötyä hänelle.

Vottosen läheinen sparraaja on tietysti Matti Jämsén, edellinen edustajamme ja nykyisen joukkueen valmentaja. Rekolan arvion mukaan piinkovat ammattilaiset ovat pystyneet hyödyntämään toistensa osaamista. Tämä on mahdollista sen myötä, että porukka on pysynyt kasassa ja sitä on rakennettu järkevästi viime vuodet.

– Suomella on nyt kaikkien aikojen parhaat mahdollisuudet pärjätä todella hyvin, nyt voi rakentaa edellisen onnistumisen päälle!

 

Sami Rekolan kuva © Tommi Anttonen